Kuka on vastuussa vaatteen ja tekstiilin tuotepassista?

Mitä sinun on konkreettisesti tehtävä

Mitä sinulta odotetaan

ESPR (Asetus (EU) 2024/1781) asettaa tuotepassin vastuun ensisijaisesti valmistajalle. ESPR:n 27 artiklassa on lueteltu tähän rooliin liittyvät velvoitteet. "Valmistaja" ei aina ole se osapuoli, joka valmistaa vaatetta fyysisesti — se voi olla myös yritys, joka tuo tuotteen markkinoille omalla nimellään. Epävarmuus tästä on yksi yleisimmistä ongelmista, ja on syytä harkita, määritettäväksi ensin onko yritys ESPR:n mukaan maahantuoja vai valmistaja.

Varmistaa, että passi on olemassa ja oikea

ESPR:n 27 artikla kuvaa, että valmistaja vastaa passin tietojen oikeellisuudesta ja täydellisyydestä. 10–100 työntekijän yritykselle tämä käytännössä tarkoittaa sitä, että tiedot materiaaleista, alkuperästä ja koostumuksesta, jotka oletettavasti ovat jo nyt teknisissä asiakirjoissa, ostospesifikaatioissa tai toimittajan ilmoituksissa, voidaan uudelleenkäyttää — mutta ne on tarkastettava ja niiden on oltava ajantasaisia passin kokoamishetkellä.

Varmistaa, että passi voidaan yhdistää tuotteeseen

ESPR:n 9 artikla kuvaa digitaalisen tuotepassin vaatimukset, mukaan lukien yhdistäminen tietovälineeseen — käytännössä QR-koodi tuotteella tai etiketillä. Vaatteiden valmistajalle tämä tarkoittaa sitä, että on oltava menettelytapa jokaisen erän tai jopa jokaisen tuotteen yhdistämiseksi oikeaan passiin. Pienillä sarjoilla, joissa on monia variantteja (värit, koot, pienet materiaalien muutokset toimituksesta toiseen), tämä on käytännöllinen tehtävä, joka ulottuu pidemmälle kuin yhden passin kertaluontoisesti luominen kokoelmaa kohti.

Varmistaa, että passi säilytetään

Passin on pysyttävä saatavilla myös sen jälkeen, kun tuote on jo kauan sitten myyty. Yritykselle, jonka pitäisi tämän hoitaa itse, tämä tarkoittaa velvoitetta, joka ei pääty myyntiin, vaan ulottuu koko sille ajanjaksolle, jona tuotetta voidaan vielä myydä tai jona se on vielä kuluttajilla käytössä.

Varmistaa, että ketjussa oleva rooli on selkeä

Joka antaa kokoelman valmistettavaksi kolmannelle osapuolelle, ei automaattisesti poistuneet näkyvistä. Sillä private label -kokoelmissa kysymys siitä, kuka tosiasiassa on valmistaja, ei aina ole itsestään selvä, ja sama koskee yrityksiä, jotka myydä omalla merkillä sillä tuotanto on ulkoistettu. Myös tukkukauppias, joka pakkaa tekstiiliksi luokiteltavia tuotteita uudelleen, lisää niihin uusia etikettejä tai myy niitä omalla nimellään, tekee viisaasti, kun määrittää mikä rooli siihen sopii, koska se määrittää, mitkä ESPR:n 27 artiklasta johtuvat velvollisuudet ovat sovellettavia.

Missä asiat menevät pieleen käytännössä

Ensimmäinen toistuvasti ilmenevä tilanne on, että yritys olettaa ulkomaisen valmistajan hoitavan digitaalisen tuotepassin, vaikkakaan siitä ei ole tehty nimenomaista sopimusta. Kun valmistaja sijaitsee EU:n ulkopuolella, käytännön vastuu siirtyy usein osapuolelle, joka tuo tuotteen EU-markkinoille — se on kysymys, joka ansaitsee erityistä huomiota, kun valmistaja on sijainniltaan EU:n ulkopuolella olevan.

Toinen tilanne syntyy kokoelmista, joita myydään useiden kanavien kautta, mukaan lukien verkkokauppapaikka. Verkkokauppapaikka ei ole automaattisesti osapuoli, joka toimittaa digitaalisen tuotepassin, mutta odotukset siitä merkin ja alustan välillä eivät aina ole kirjattu — jotain, joka kannattaa pohtia myynnin yhteydessä verkkokauppapaikalla.

Kolmas tilanne on oletus, että jälleenmyyjällä tai kauppiaalla ei ole mitään roolia, koska hän ei ole itse tillannut tuotetta. Jälleenmyyjällä on yleensä erilaiset velvollisuudet kuin valmistajalla, mutta "erilaiset" ei tarkoita "ei mitään" — katso tästä jälleenmyyjän tai kauppiaan velvollisuuksia.

Neljäs tilanne on se, että tiedot tosin olemassa, mutta jakautuneet hankintaan, laadunvalvontaan ja markkinointiin siten, että yksikään osasto ei näe kokonaisuutta. Valvonnan tai ostajan kysymyksen yhteydessä käy ilmi, ettei kukaan hallitse koko kuvaa.

Viides, usein aliarvostettu tilanne: passi luodaan tosin, mutta sitä ei päivitetä kokoelman muuttuessa — esimerkiksi eri langatoimittaja, muutettu kuitujen koostumus — jolloin passi ei enää vastaa tosiasiallisesti myytävää tuotetta.

Mitä voit dokumentoida

• Yleiskatsaus siitä, kuka ketjussa toimii valmistajana, maahantuojana, jälleenmyyjänä tai kauppiaana, per kokoelma tai tuotelinja.
• Kirjalliset sopimukset valmistajan tai tuottajan kanssa siitä, kuka toimittaa passin tiedot ja kuka ne tarkastaa.
• Vakiintuneet toimintaperiaatteet QR-koodien tai muiden tietojen tallennusvälineiden yhdistämiseksi eriin ja variantteihin, mukaan lukien mitä tapahtuu värinmuuttuessa tai materiaalin muuttuessa.
• Säilytyssopimus: kuka huolehtii siitä, että passi pysyy saatavilla ja kuinka pitkään, vaikka yhteistyö valmistajan tai alustan kanssa päättyisi.
• Sisäinen yhteyshenkilö tai prosessinomistaja tuotepassille, jotta vastuu ei hajoa osastojen välillä.

Joiden ei ole vielä varma, koskeeko passi ylipäätään tiettyä kokoelmaa, on hyvä ensin tarkastaa sen koskeeko digitaalinen tuotepassi omaa vaatteita ja tekstiilejäpitäessä, ennen kuin ketjun rooli jaetaan uudelleen.