Mitä ESPR muuttaa vaatetus- ja tekstiilialalla?

Mitä sinun on konkreettisesti tehtävä

Mitä sinulta odotetaan

ESPR on puitteisääntö: se ei aseta konkreetteja vaatimuksia vaatteille ja tekstiileille, vaan antaa Euroopan komissiolla valtuudet kehittää nämä vaatimukset tuoteryhmittäin. Asetuksen (EU) 2024/1781 1 artikla määrittelee soveltamisalan laajasti: lähes kaikki EU-markkinoille tulevat fyysisen tuotteet voivat kuulua delegoidun säädöksen piiriin. Vaatetus- ja tekstiilialalle tämä tarkoittaa erityisesti: puitteisto on vahvistettu, ja varsinaiset velvoitteet tulevat myöhemmin, tuote tuotteelta. Mitä yritykseltä odotetaan jo nyt, on ennen kaikkea seurata tätä prosessia ja hankkia kuntoon tiedot, joita myöhemmin tarvitaan.

Tietää, kuuluvatko tuotteet asetuksen soveltamisalaan

ESPR ei vaikuta automaattisesti kaikkiin tekstiilituotteisiin. Vaatimukset määräytyvät tuoteryhmittäin, ja kaikki vaatekappale tai kotitaloustekstiilit eivät joudu alttiiksi samalla tavalla tai samalla ajankohdalla. Yritykselle, jolla on 10–100 työntekijää, tämä tarkoittaa, että ensimmäisenä askeleena on selvitettävä, mitkä yrityksen omista tuoteryhmistä mainitaan. Se ei sinänsä ole juridinen harjoitus, vaan käytännöllinen varaston järjestäminen: mitä kokoelmia, materiaaleja ja tuotekategorioita yritys myy, ja vastaavat ne sitä, mitä tulevassa sääntelyssä kuvataan. Yleiskatsaus mitkä vaatetus- ja tekstiilialalla olevat tuotteet kuuluvat ESPR:n piiriin tarjoaa siihen alustavan tuen, samoin kuin kysymys, onko tuotepassi voimassa yrityksen vaatteille ja tekstiileille.

Yrityksen tuoteryhmää koskevan delegoidun säädöksen seuranta

Koska varsinaiset vaatimukset syntyvät vasta silloin kun komissio julkaisee delegoidun säädöksen, tämän prosessin seuranta on tullut toistuvaksi tehtäväksi. Keskisuurelle yritykselle tämä tarkoittaa, että jonkun — usein compliance-, osto- tai kestävyyden roolissa — on seurattava komission ilmoituksia sen sijaan, että odotettaisiin alan ilmoitusta. Mikä delegoitu sääntö tarkalleen ottaen on ja miksi se määrää, mitä yrityksen on tehtävä, on kuvattu delegoituja sääntöjä koskevalla sivulla. Useimmille yrityksille tämä on kysymys säännöllisestä tarkistamisesta, ei päivittäisestä tehtävästä, mutta se on tehtävä, jota ei saa jättää sattumalle.

Arvioida, ovatko omat tuotekategoriat vaatteita vai eivät

Tekstiilifinnissa vaatteet, asusteet, kengät, kotitaloustekstiilit ja työvaatteet sekoittuvat usein hallintojärjestelmässä, vaikka sääntely ei välttämättä kohtele niitä samalla tavalla. Yritys, joka myy sekä vaatteita että laukkuja tai vyöitä, tekee hyvin, jos selvittää, kuuluuko tuotepassi myös asusteet ja kengät soveltamisalaan, ja onko se voimassa eri ajankohdalla kuin vaatelinjo. Sama koskee yrityksiä, jotka toimittavat työvaatteita tai univormuja: kysymys siitä, pitääkö tuotepassi tehdä myös työvaatteet ja ammattitavaravaatteet on eri kysymys kuin kulutusvaatteiden osalta. Joka toimittaa verhoiluun tarkoitettuja kankaita, verhoja, lakanoita tai muita kotitaloustekstiilejä, tekee hyvin pitäessään sen erillään vaatekokoelmastaan omassa hallinnossaan.

Erotusten tekeminen ESPR:n ja laajemman tekstiilistrategian välille

Yrityksille, jotka jo käsittelevät kestävyyttä, syntyy joskus sekaannusta ESPR:n välille, joka sääntelee tuotepassia, ja Euroopan tekstiilistrategiaa, joka käsittelee laajemmin esimerkiksi jätteitä ja tuottajavastuuta. Ero näiden välillä on merkityksellinen, koska velvoitteilla ei ole samaa lähteistä, aikataulua tai laajuutta. Joka haluaa asettaa nämä rinnakkain, löytää selityksen sivulta ESPR:n ja Euroopan tekstiilistrategian välinen ero, ja kysymyksestä, onko laajennettua tuottajavastuuta jos se liittyy tuotepassiin.

Missä asiat menevät pieleen käytännössä

Muutama tilanne toistuu yrityksille, jotka valmistautuvat ESPR:ään:

• Olettaa, että se ei ole vielä merkityksellinen, koska päivämäärä ei ole vielä vahvistettu. Delegoitu sääntö ei ole vielä olemassa, mutta valmistusaika — toimittajatietojen kerääminen, järjestelmien asettaminen — vie enemmän aikaa kuin ajatellaan, jos aloitetaan vasta julkaisusta.
• Katsoa vain pääkokoelmaa. Merkki keskittyy vaatelinjaansa ja unohtaa, että myös asusteet, kengät tai työvaatelinja voivat kuulua erillisen arvioinnin piiriin.
• Ajatella, että pieni yrityksen koko merkitsee automaattisesti poikkeamista. Se, vaikuttaako yrityksen koko kysymykseen ja miten, on kysymys, johon on vastattava erikseen eikä sitä voida vain olettaa.
• Jättää huomioimatta näytteet ja näyttelyhuonemallit tai ottaa ne huomioon ilman perusteluja. Jotkut yritykset epäröivät, soveltuvatko testisarjat ja näyttelyhuonekappaleet, joita ei myydä, samoihin sääntöihin kuin säännöllinen kokoelma.
• Kohella tekstiilistrategia ja ESPR yhdeksi ja samaksi velvoitteeksi, jolloin velvoitteet yhdestä prosessista sovelletaan toiseen tai päinvastoin jätetään huomioimatta.jonka vuoksi velvoitteet yhdestä prosessista sovelletaan toiseen tai päinvastoin jätetään huomioimatta.

Kysymykseen yrityksen koosta on saatavilla yksityiskohtaisempi selvitys koskeeko tuotepassi myös pieniä yrityksiäja kysymykseen testisarjoista sivulla näytteet ja näyttelyhuonemallit, joita ei myydä.

Mitä voit dokumentoida

• Luettelo kaikista tuoteryhmistä, joita yritys tarjoaa, ja merkinnällä kussakin ryhmässä siitä, voiko se mahdollisesti kuulua delegoidun säädöksen piiriin.
• Kiinteä aika (esimerkiksi neljännesvuosi), jolloin omaa tuoteryhmää koskevaa delegoidun säädöksen tilaa tarkistetaan komissiolassa.
• Sisäinen vastuuhenkilö, joka seuraa sääntelyä ja raportoi siitä.
• Ero hallinnossa vaatteiden, asusteiden, työvaatteiden ja taloustekstiilien välillä, jotta kukin luokka voidaan arvioida erikseen siitä, milloin ja miten vaatimukset astuvat voimaan.
• Merkintä yrityksen koosta ja sen mahdollisesta merkityksestä, mukaan lukien lähde, johon johtopäätös perustuu.
• Yleiskatsaus siitä, mitkä toimittajat ja valmistajat voivat jo toimittaa tietoja, jotka päätyisivät tuotepassiin, vaikka se ei vielä olisikaan pakollista.